sähkömagneettinen säteily
noun
|
- luonnosta tai ihmisen konstruoimista lähteistä peräisin olevaa vuorottain sähkö- ja magneettikenttien välilä tapahtuvana nopeana energian siirtymänä eri taajuuksilla ilmenevää värähtelyä, joka etenee aaltoliikkeenä tyhjiössä valonnopeudelle ja erilaisisssa väliaineissa tätä hitaammin, myös säteily, joka syntyy erilaisten sähköisten ilmiöiden aiheuttamana ja on samalla energian muoto, jota varautuneet hiukkaset kuljettavat
|
電磁放射
|